Sivut vielä kesken!

Cotton Kings pähkinänkuoressa

Olet tullut virtuaaliselle tallille jossa kaikki on mielikuvituksen tuotetta. Kasvatamme ja kisaamme tällä hetkellä amerikkalaisia rotuja, mutta pääasiassa Tennesseenwalker hevosia. Lisää tietoa rodusta voit lukea rotuyhdistyksen sivuilta.

Tallin omistaa Gitty joka on saanut tallin yllätysperintönä kanadalaiselta sukulaiseltaan ja saamme seurata Gittyn elämää näillä sivuilla. Tervetuloa ja ota rohkeasti yhteyttä.

Ja tarina alkaa...

Hyisenä loppusyksynä sain erikoisen puhelinsoiton, mies esittäytyi Kanadalaiseksi asianajajaksi ja viiden minuutin päästä olin tietoinen Amerikkaan muuttaneista sukulaisistani. Heidän ainoa jälkeläisensä William oli kuollut joten rapakon takana ei ollut elossa enää ainoatakaan sukulaista. Kohta sain myös tietää olevani Williamin osoittama perijä ja minun tarvisi lähteä Kanadaan perinnönjakoon.

Tapanani ei ole heittäytyä suinpäin seikkailuun mutta nyt minulla ei näyttänyt olevan vaihtoehtoja.

Marraskussa nousin koneeseen Jedi koirani kanssa. Jedi on nuori amerikan cockerspanieli joka oli aina mukanani, en voinut jättää sitä seikkailuni ulkopuolelle nytkään.

Lentokone oli perillä ajallaan ja asianajaja oli meitä vastassa. Alkoi pitkä ajomatka kylään josta en ollut koskaan ennen kuullutkaan.

Olin kuvitellut että perisin suuren kartanon täynnä arvokkaita esineitä mutta sen sijaan auto kääntyikin normaalin omakotitalon kokoisen rakennuksen pihaan.

 

 

Talossa ei oltu asuttu enään viimeiseen pariin vuoteen sillä William oli mennyt nopeasti huonoon kuntoon ja joutunut - vasten tahtoaan - muuttamaan sieltä lähemmäs sivistystä.

Pihaan oli pysäköity kurainen maasturi ja sen ovi avautui kun astuimme ulos. Jedi hyppäsi sylistäni ja juoksi kuin ohjus meidän ympärillämme laajentaen koko ajan reviiriään. Katseeni kohtasi minua muutaman vuoden vanhemman miehen jonka sinisissä silmissä oli jokseenkin viileä katse. Meidät esiteltiin ja näin sain tutustua Christopheriin joka oli hoitanut tähän asti Williamin omaisuutta.

Kun astuimme sisälle taloon se ei mielestäni näyttänyt kovin hoideltulta. Pöly tunkeutui heti nenääni ja sai minut aivastelemaan. Talossa oli myös hyytävän kylmä sillä taloon ei tullut edes sähköä. Chris alkoi viritellä takkaan ja kamiinoihin tulta kun istuimme asianajajan kanssa pienen keittiön pöydän ääreen lähelle kamiinaa.

Sain tietää että William oli rakentanut talon itse. Hän oli asunut siellä yksin kaiken sen aikaa mutta vanhetessaan palkannut apulaisen, Chrisin isän joka oli jo jäänyt eläkkeelle.

Katselin arvoivasti taloa ja yritin löytää siitä samaa tunnearvoa kuin William oli siitä haalinut, oikein onnistumatta siinä. Asianajaja levitti talon paperit pöydälle nähtäväkseni ja alkoi tutkia kaavoitus paperia ensin tajuamatta siitä mitään. Siinä oli merkittynä talo ja jokin toinen suuri rakennus. "Mikä tämä on?" Kysyin ja osoitin rakennusta. "Se on talli." Mies vastasi. "Sekin kaipaa korjausta mutta on kelpaa vielä hevosille."

Kohottelin kulmiani. "Hevosille?" Kysyin epäillen. "Niin, William kasvatti hevosia ja niitä on vielä jäljellä kaksi joista Chris on pitänyt huolta." Mies kertoi ja paljasti että William oli ottanut selvää suomessa asuvista sukulaisistaan ja oli perillä hevosharrastuksestani.

Olin kyllä omistanut ponin ja kilpaillut sillä mutta äidin sairastuttua syöpään oli ponini myyty enkä sen jälkeen ollut käynyt hevosen selässä. Kavahdin hieman ajatusta että omistaisin nyt kaksi uutta hevosta joita en ollut saanut edes valita. Asianajaja kysyi haluaisinko käydä katsomassa niitä. Pudistin nopeasti päätäni. Halusin hetken sulatella ajatusta vaikka se olikin vaikeaa kun sain käteeni arvokkaan shekin. Ollakseen rapistuneen talon omistaja, William oli istunut aikamoisen kulta-arkun päällä. Summalla saisi entisöityä talon ja sillä eli vielä ainakin vuoden jos oli säästeliäs.

"Herra King toivoikin sinun jäävän tänne asumaan. Chris on palkattu avustamaan sinua seuraavaksi pariksi vuodeksi ja herra King vaati että jäisit."

Suomessa minulla ei ollut perhettä vanhempieni poismentyä. Sanoinhan ettei tapanani ole syöksyä seikkailuun. Tämä seikkailu näyttää kaapanneen minut.

 

Tarinaa voi seurata päiväkirjasta. Toivottavasti viihdyt seurassamme.

Gitty

 

 

 

 

Gittyn tarina

24.11.09 Varpaani olivat umpi jäässä kun heräsin sohvalta johon oli tehnyt väliaikaisen pedin kunnes päättäisin jäänkö vai palaanko...

Lue lisää